Poistoilman lämmön talteenotto ja usein kysytyt kysymykset

Poistoilman lämmön talteenotto ja usein kysytyt kysymykset
– Lämmön talteenottoprojekti on laaja ja se vaikuttaa kiinteistön tekniikkaan kokonaisvaltaisesti. Se koskettaa yleensä käyttövesijärjestelmää, lämmitystä, ilmanvaihtoa ja sähköjärjestelmää. Tästä johtuen se on syytä valmistella hyvin yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Kokosin yhteen tietopaketiksi lämmön talteenottohankkeiden yhteydessä usein esille nousevia kysymyksiä ja vastauksia niihin.

Millaisiin kiinteistöihin lämmön talteenotto soveltuu?
– Kiinteistössä on oltava vesikiertoinen lämmönjako ja koneellinen poistoilmanvaihto.

Millaiseen kiinteistöön lämmön talteenotto kannattaa asennuttaa?
– Tämä pitää arvioida kohdekohtaisesti tekemällä arviolaskelmia ja sen jälkeen tehdä päätös siitä onko kohteen säästöpotentiaali riittävä tilaajalle.

– Yleisesti kannattavimmat energiansäästöhankkeet ovat sellaisissa kiinteistössä jossa kulutus on suuri. Toisaalta lämmitysenergian hinta nousee tulevaisuudessakin jolloin pienempiinkin kiinteistöihin kannattaa asentaa lämmön talteenotto.

Onko merkitystä kuinka monta erillistä rakennusta kiinteistössä on?
– Teknisesti lämmön talteenotto järjestelmä voidaan toteuttaa, vaikka taloyhtiö koostuisi useammasta kerrostalosta ja lämmönjakohuone sijaitsee niistä vain yhdessä. Poistopuhallin tai -puhaltimet voivat sijaita niin vesikatolla, puhallinhuoneessa kuin ullakollakin.

Mitä tilaajan tulee huomioida ennen hankesuunnittelua?
– Heti alkuvaiheessa on hyvä ottaa yhteys isännöitsijään ja alkaa kartoittamaan kiinteistön olemassa oleva tekninen dokumentaatio. Tämä auttaa huomattavasti tulevia askeleita hankkeessa.

– Hankesuunnitteluvaiheessa yksi hyvä kanava on ottaa yhteys Kiinteistöliittoon ja kysyä tukea ja neuvoa tällaisten hankkeiden läpiviemiseen. Heiltä saa myös hyvää tietoa eri urakkamuodoista, valvonnasta ja muita käytännön esimerkkejä.

Kuka vastaa järjestelmän toimivuudesta?
– Lämmön talteenottojärjestelmää on syytä käsitellä kuin yhtä laitetta, sehän yhdistää eri lämmönlähteitä, lämmönjaon, käyttöveden ja ilmanvaihdon. Siispä on tärkeä ymmärtää että tällaisen kokonaisuuden hallinta vaatii tuekseen myös ohjausjärjestelmän.  On tärkeää löytää järjestelmätoimittaja joka pystyy tällaisen laitteen toimittamaan, järjestelmätoimittaja kantaa silloin vastuun valmistamastaan laitteesta. Mikäli lämmön talteenottojärjestelmää yritetään koota eri laitteista ilman ohjausjärjestelmää, tulee lopputuloksesta sekava ja vastuut jakaantuvat.

Miten energiayhtiöt suhtautuvat talteenottoon?
– Jos kiinteistössä on kaukolämpö, pitää energiayhtiöön olla ajoissa yhteydessä. Silloin he voivat opastaa ja kertoa mitä vaatimuksia kaukolämpötekniikalla on kiinteistön lämmityksessä. Yleisesti ottaen energiayhtiöt suhtautuvat talteenottoihin positiivisesti kunhan ne ovat hyvin toteutettuja sekä määräysten mukaisia.

Miten voin vertailla eri LTO ratkaisuja?
– Ilmanvaihdon vuosihyötysuhteen ja SFP-lukujen arvoilla pystytään tehokkaasti vertailemaan eri ratkaisuja. Nämä menetelmät ovat standardeja ja niiden laskentatavat on määritelty rakentamismääräyskokoelmissa. LTO –järjestelmässä on monia sähkö kuluttavia komponentteja ja niiden kulutus tulisi olla mahdollisimman pieni suhteessa tuotettuun lämmitysenergian määrään.

– Poistoilman vuosihyötysuhde. Poistoilman vuosihyötysuhteen tulisi olla mahdollisimman korkea. Uusissa kiinteistöissä sen on oltava 45% Tämä tarkoittaa siis sitä että talosta poistuvasta ilmasta on ”kierrätettävä” lämmitysenergiaa takaisin kiinteistön lämmitykseen vuositasolla minimissään tämä määrä.

– Hyötysuhde lasketaan kaavalla (sisälämpötila- ulospuhalluslämpötila) / (sisälämpötila-ulkolämpötila). Tehokkaalla LTO –kennolla sekä LTO-toimintaan optimoidulla lämpöpumpulla ulospuhalluslämpötilaksi saadaan lämmityskaudella noin +2C…+4C. Näin ollen poistoilman hyötysuhde on jopa yli 100% ulkolämpötilan ollessa tätä korkeampi. Poistoilman vuosihyötysuhde on Etelä-Suomessa 90%…105%… ja Pohjois-Suomessa 75%…90%

– Ulos puhallettavan ilman lämpötila saadaan +2C…+4C lämpötilaan vain riittävän tehokkaalla kennostolla. Jos kennosto ei ole riittävän tehokas, on poistettavan ilmankin lämpötila korkeampi mikä heikentää selkeästi poistoilman vuosihyötysuhdetta sekä luonnollisesti myös LTO –järjestelmän lämmöntuottoa.

– Poistoilman vuosihyötysuhde on siis selkeästi parempi verrattuna perinteisiin lämmön talteenottolaitteisiin kun järjestelmän on oikein mitoitettu ja käytetyt laitteet järjestelmään optimoituja.

– Voidaan siis sanoa että ilmanvaihto on saneerauksen jälkeen energiatehokkaampi kuin uusissa kiinteistöissä.

– SFP-luku kertoo sen, kuinka paljon sähköä ilmanvaihtojärjestelmä käyttää yhden litran ilmamäärän poistamiseen talosta. Arvon pitää olla poistoilmakohteissa alle 1. Eli yhden litran poistamiseen rakennuksesta saa käyttää sähköenergiaa 1 wattia. Jos poistoilmamäärä on siis 1000 l/s, saa sen liikuttamiseen käyttää maksimissaan 1 kW sähkötehoa.

– Nykyiset puhaltimet ovat pääasiassa energiatehokkaita EC –puhaltimia joiden sähkön kulutus on murto-osa vanhoista AC puhaltimista. Tämä ei kuitenkaan pelkästään varmista alhaista SFP –lukua vaan siihen vaikuttaa myös muut asiat.

– LTO kennon painehäviö. Eli mitä enemmän LTO –kenno tuottaa ”vastusta”, sitä enemmän yhden litran siirtäminen vie sähköä. Perinteiset LTO –kennot (Cu-Al lamellikennot) tuottavat yleensä hyvin suuret painehäviöt. Tähän on syynä se että jotta niiden teho saataisiin toimintaan riittäviksi, täytyy niiden olla hyvin paksuja, jopa yli 30 cm. Tämä luonnollisesti aiheuttaa siis suuret painehäviöt ja sitä kautta suuremman sähkönkulutuksen puhaltimelle.

– Jos sähkön kulutusta haluttaisiin näissä pienemmäksi, pitäisi käyttää ohuempaa kennoa (riittämätön teho) tai isompaa pinta-alaa (tilanpuutteen vuoksi yleensä mahdotonta).

– HybridiLTO –järjestelmässä käytetään mikrokanavakennoa jonka paksuus on vain 35mm ja teho optimaalinen LTO –toimintaan.

– Suurempi painehäviö vaikuttaa vuotuiseen puhallinkustannukseen helposti jo yhdellä puhaltimella satoja euroja. Tämä tarkoittaa elinkaaren aikana tuhansien eurojen lisäkustannusta. Kun puhaltimia on enemmän, lisälasku on moninkertainen.

– Kiertovesipumppujen sähkön kulutus Lämpöpumpun ja LTO –kennoston välillä pyöritetään nestettä suhteellisen suurella nopeudella. Kuten puhaltimellekin, myös kiertovesipumpulle on tärkeää pieni painehäviö. Perinteiset lamellikennot tuottavat puhaltimelle paljon vastusta, mutta ne tuottavat vastusta myös kiertovesipumpulle (neste kiertää paksussa patterissa edes takaisin monta kertaa pienissä kupariputkissa).

– Kuten siis puhaltimellakin saavutetaan säästöjä huomattavia määriä pienemmällä painehäviöllä, saavutetaan samanlaisia säästöä myös pumppauspuolella painehäviöiden ollessa pienet. Painehäviöön vaikuttaa myös lämpöpumpun ja LTO –kennoston välisen putkituksen dimensio. Alimitoitettu putki lisää sähkönkulutusta.

– Väärin mitoitettu putkisto ja LTO –kennoston korkea painehäviö voivat nostaa kuluja yhden LTO –yksikön kohteessa jo lähes 1000 eurolla. 10 vuoden aikana jopa 10.000 euroa mikä pidentää takaisinmaksuaikaa huomattavasti.

Millaisia huolto- tai muita kustannuksia talteenotossa pitää huomioida?
– Elinkaarikustannukset ovat suuressa roolissa lämmöntalteenotossa. Väärillä mitoituksilla ja komponenttivalinnoilla voidaan aiheuttaa suuria kustannuksia tulevaisuudessa. Järjestelmissä käytetään kiertovesipumppuja, puhaltimia ja muita sähköä kuluttavia laitteita. Näissä on siis huomioitava mahdollisimman optimaalinen energiatehokkuus. Mikäli näitä ei huomioida voivat vuosikustannukset olla jopa tuhansia euroja suuremmat. Järjestelmätoimittajalta kannattaa pyytää elinkaarilaskelma joka perustuu todelliseen laitedataan.

Millainen elinikä talteenottojärjestelmällä on?
– Järjestelmävalintaa tehdessä on hyvä muistaa laajennettavuus, päivitysmahdollisuudet ja varmistaa varaosien saatavuus. Mikäli järjestelmän suunnitteluvaiheessa näihin asioihin ei ole panostettu, voi se aiheuttaa jo laitteiston ensimmäisinä vuosina suuria kustannuksia tilaajalle. Laitteiston elinikään vaikuttavat myös tuotekehityksessä tehdyt ratkaisut, komponenttien elinkaari, käytetäänkö paljon erilaisia komponentteja ja onko niitä tai korvaavia saatavilla tulevaisuudessa. Kannattaa tutustua huolellisesti toimittajiin jotka ovat mukana hankkeessa.

Miten voi vertailla säästölaskelmia?
– Säästölaskelmat perustuvat asiakkailta saamiin lähtötietoihin, näihin kannattaa panostaa ja kerätä mahdollisimman laaja materiaali. Lähtötietojen perusteella järjestelmätoimittajat suorittavat arviolaskelmia. Näiden pitää perustua laitteiden todellisiin suoritusarvoihin ja kiinteistön kulutusarvoihin. Lisäksi laskenta pitää perustua pysyvyystaulukoihin ja ilmastovyöhykkeisiin mihin Suomi on jaettu. Pelkästään lämpöpumpun tuottolaskelma ei yleensä ole paikkaansa pitävä koska järjestelmän tuottoon vaikuttaa hyvin moni asia. LTO -kennoston tehokkuus, painehäviöt, lämmönjako, automaation toiminta jne.

Kuka suunnittelee talteenottojärjestelmän kiinteistöön?
– Järjestelmätoimittaja suunnittelee talteenottolaitteen ja vastaa sen dokumentaatiosta jonka avulla suunnittelijat voivat tehdä suunnitelman kohdekiinteistöön. LVI- ja sähkösuunnittelija vastaa myös urakka-asiakirjoista, lupapapereista ja hoitavat kommunikaation rakennusvalvonnan kanssa.

Mitä eroa on laitetoimittajalla ja järjestelmätoimittajalla?
– Perinteinen laitetoimittaja toimittaa laitteita isompaan järjestelmään esim. kiertovesipumppu, kaukolämpökeskus tai lämpöpumppu. Laitetoimittaja mitoittaa tarjoaa laitteen ja toimittaa laitteen dokumentit hankkeen tekijöille. Laitetoimittaja vastaa laitteen toimivuudesta mutta ei sen ympärillä olevasta kokonaisuudesta tai sen mitoituksesta. Esimerkiksi lämpöpumpputoimittaja tietää oman laitteensa toiminnan mutta ei sitä miten koko järjestelmä toimii ja miten sitä ohjataan.  Laitetoimittaja osallistuu yleensä hankkeeseen tarjouskyselyvaiheessa kun kohdekiinteistöön on suunniteltu tarvittava kokonaisuus.

– Laitetoimittaja saattaa toimittaa myös suuren osan komponenteista, esim. lämpöpumpun ja kaukolämpökeskuksen mutta loppu jää urakoitsijan ja suunnittelijan kontolle. Koko järjestelmän toiminta, takuuasiat ja vastuut saattavat olla hallitsemattomia näin toimittaessa.

– Järjestelmätoimittaja toimittaa laitekokonaisuuden hankkeen tekijöille ja siihen kuuluvan dokumentaation. Lisäksi järjestelmätoimittaja kantaa vastuun koko laitteiston toimivuudesta. Näin suunnittelijat voivat suunnitella helpommin ja varmemmin kokonaisuuden kohdekiinteistöön. Silloin myös urakoitsijan työ helpottuu koska laitteita ei tarvitse hakea monesta eri paikasta. Myös loppukuluttaja hyötyy kun toimitussisältö ja vastuualueet ovat selkeät. Järjestelmätoimittaja on mukana jo hankesuunnitteluvaiheessa tukemassa suunnittelijoita ja loppukuluttajia. Tämä selkeyttää ja nopeuttaa energiahankkeen prosesseja. Takuuasiat ovat paljon selkeämpiä kun on yksi järjestelmätoimittaja joka antaa takuun koko järjestelmälle.

LTO vs. LTO, eikö ole saman tekevää millainen talteenotto asennetaan kunhan se säästää?
– Tätä kuulee usein ja onhan se totta että jos lämpöpumpulla jäähdytetään poistoilmaa ja saadaan lämpöä siirrettyä kiinteistöön niin sitä voidaan kutsua talteenotoksi. On kuitenkin suuri ero siinä miten paljon saadaan lämpöä talteen, millä hinnalla ja miten sitä hallinnoidaan kokonaisuudessa. Jos järjestelmää ei ole suunniteltu kokonaisuutena ja huomioitu kaikki osatekijät niin saatava säästö saattaa olla huomattavasti pienempi.

Esimerkiksi jos ali mitoittaa laitteita niin investointi on pienempi mutta jätämme silloin paljon energiaa talteen ottamatta. Jos taas järjestelmä on liian iso, on sen alkuinvestointikin liian iso saatavaan hyötyyn nähden. Sen takia energiansäästöhankkeissa pitää olla tarkkana lähtötietojen kanssa ja antaa mitoitusvastuu järjestelmätoimittajalle joka pystyy arvioimaan kokonaisuuden.

Tässäkin asiassa toimii maalaisjärki ja kultainen keskilinja, ei liian pieni eikö liian iso. Vaan juuri sopiva kokonaisuus kohdekiinteistöön. Tämän arvioiminen vaatii vuosien kokemusta ja koko järjestelmän ja tekniikoiden tuntemusta. Lisäksi tarvitaan luotettavaa dataa kiinteistöstä ja koko asennettavasta järjestelmästä.

Kuka osaa käyttää ja hallinnoida talteenottojärjestelmää? Kuka antaa käytönopastuksen?
– Toimittajavalintaa tehdessä kannattaa varmistaa että siihen löytyy tarvittavat resurssit ja tuki. Talteenottojärjestelmien ohjaus, asetusarvot ja toiminta on erilaista kuin pelkän lämmityksen ohjaus.

Tästä syystä tarvitaan järjestelmälle todellinen etähallinta jonka avulla ammattilaiset voivat hallinnoida asetuksia ja toimintaa. Näin loppukuluttajan ei tarvitse opetella laajan järjestelmän koukeroita. Jotta loppukuluttaja tai urakoitsija voisi hallinnoida näin suurta järjestelmää vaatisi se usean päivän, viikkojen koulutusjakson. Tämä tulisi hyvin kalliiksi ja käytännössä mahdotonta.  Urakoitsija antaa perusesittelyn ja näyttää käytönopastuksessa huollettavat kohdat. Järjestelmätoimittaja antaa tukea siihen etäältä.

Kuka huoltaa järjestelmää? Kuka antaa teknistä tukea koko järjestelmälle? Mistä varaosia laitteisiin?
– Vesikiertoiset järjestelmät ja ilmanvaihto tarvitsevat aika ajoin huoltoa ja tiettyjä tarkastuksia. Näistä suurin osa on kiinteistöhuollon tehtäviä kuten esim. LTO-yksiköiden suodatinvaihto. Osa kannattaa ottaa esim. LVI-urakoitsijalta joka  on toteuttanut kohteen asennukset. Näitä töitä ovat usein laitevaihdot tai muu tekninen huolto.

– Järjestelmätoimittajalla on aina oltava tekninen tuki ja neuvontapalvelu joka  tukee huoltohenkilökuntaa.

– Järjestelmän varaosien ja vaihdettavien komponenttien helppo saatavuus kannattaa varmistaa valintaa tehdessä. Samalla  kannattaa varmistaa järjestelmän helppo käytettävyys jotta se ei ole liian vaikea käyttää tai huoltaa.

Miten saavutettu säästö ja hyöty saadaan todennettua?
– Hankinnan yhteydessä kannattaa muistaa mittauksien tärkeys, jotta saavutetut hyödyt ja järjestelmän tehokkuus voidaan todentaa pitää järjestelmässä olla tarkat energiamittarit. Laskennalliset ja arvioidut hyödyt eivät ole sama asia kuin mittaroitu data. Kannattaa pyytää järjestelmään laskutuskäyttöön soveltuvaa mittarointia niin sähkönkulutus- kuin lämmöntuottomittaukseen. Näin varmistetaan että data on oikeaa ja pitää 100% paikkansa.

Millaiset sähkövalmiudet kiinteistössä pitää olla talteenottojärjestelmälle?
– Kun kiinteistöön lisätään laitteita ja esim. lämpöpumppu on hyvä varmistaa sähköntoimittajalta pääsulakekoko ja mikä on kiinteistön huippukuorma. Järjestelmätoimittaja toimittaa tarkat sähkönottotehotiedot ja vaatimukset koko järjestelmästä sähkösuunnittelijalle.  Näin sähkösuunnittelija pystyy suunnittelemaan tarvittavat muutokset ja valmiudet järjestelmälle. Koska talteenotto on hyvin osatehoinen verraten kiinteistön lämmityksen huipputehontarpeeseen, on tarvittavat valmiudet jo olemassa kiinteistössä. Tämä selvitystyö kannattaa jättää sähkösuunnittelijalle tai urakoitsijalle.

Kuinka pitkiä projektit ovat? Kuinka kauan olemme ilman lämmitystä ja käyttövettä?
– Osatoimitukset ja erillishankintana tehtävät projektit saattavat kestää useita kuukausia, mikäli laitteisto asennetaan olemassa olevaan kaukolämpökeskukseen saattaa katkokset kestää jopa viikkoja.

– Järjestelmätoimitusten ansiosta toimitusaikoja ja projektien kesto on saatu viikkoihin. Järjestelmätoimitus on jopa 60% nopeampi asentaa. Kun uusitaan kaukolämpökeskus projektin yhteydessä niin lämmitys ja käyttövesikatkos on ainoastaan yhden päivän.  Nykyaikainen järjestelmä on jo tehtaalla testattu joten käyttöönotto on nopeaa ja vaivatonta.

Aiheuttaako talteenottoprojekti paljon vaivaa asukkaille tai täytyykö asunnoissa käydä.
– Itse talteenottoprojekti ei vaadi asunnoissa käyntiä. Suurin osa työstä tehdään ullakolla, katolla ja teknisessä tilassa. Satunnaisia katkoksia ilmenee ilmanvaihdossa, lämmityksessä ja käyttövedessä. Nämä ovat kuitenkin lyhyitä kiitos huolellisen järjestelmäsuunnittelun ja prosessien ennakoinnin. Yleisesti asukkaiden palautteista voidaan todeta että nämä hankkeet ovat huomattavasti helpompia verrattuna esim. linjasaneeraukseen.

Missä ajassa investointi maksaa itsensä takaisin?
– Oikein tehtynä energialaskelma antaa hyvän kuvan asiakkaille missä ajassa järjestelmä on tuonut  investoinnin takaisin. Laskelmiin tarvitaan tarkat lähtötiedot, energiahinnat ja tarkka suoritusdata järjestelmästä. Nyt kun talteenottojärjestelmä asennetaan kiinteistöön niin samalla uudistetaan koko lämmöntuotanto ja ilmanvaihto. Sen lisäksi tulee kattava ohjausjärjestelmä. Eli se on samalla investointi tulevaisuuteen, investointikustannuksista pitääkin siis laskea pois uudet laitteet jotka muutenkin olisi uusittava. Nämä ovat kaukolämpökeskus, poistopuhaltimet ja automaatiojärjestelmä. Automaatio sen takia että jo nykyään on tarvetta kattavammille automaatiojärjestelmille joiden avulla voi hallinnoida kiinteistöä helpommin, tulevaisuudessa näiden älykkäämpien järjestelmien tarve tulee kasvamaan.

Joka tapauksessa tällaisessa hankkeessa saadaan suuri säästö aikaiseksi ja tuhlaaminen saadaan lopetettua. Se on varmasti suurin tekijä miksi hanketta lähdetään viemään eteenpäin. Siinä samassa saadaan  modernisoitua lämmitysjärjestelmä ja ilmanvaihto. Rakennus ja ihmiset voivat paremmin ja tulevaisuuden muutoksiin pystytään reagoimaan paremmin kuin vanhanaikaisilla laitteilla.

Takaisinmaksuaika ei ole välttämättä se oikea mittari vaan pitää tarkkailla elinkaarikustannuksia. Lämmitysenergian hinnat nousevat tasaisesti ja vaikka tällä hetkellä takaisinmaksuaika olisi yli ”maagisen” 10 vuoden niin 5 vuoden kuluttua tilanne on jo eri. Miksi toteuttaa LTO vasta silloin? Usein käy myös niin että vaikka takaisinmaksuaika olisi pitkähkö, ovat lainanhoitokulut vuositasolla pienemmät kuin järjestelmällä saavutetut säästöt jolloin taloyhtiölle ei kustannuksia järjestelmästä synny.

Miten rakennusvalvonta suhtautuu tällaisiin hankkeisiin?
– Jokaisella paikkakunnalla on oma rakennusvalvonta ja heillä taas omat käytännöt. Lainsäädäntö ja määräykset ohjaavat niiden toimintoja. Heti alkuvaiheessa suunnittelija ottaa yhteyttä valvontaa ja varmistaa paikalliset vaatimukset ja kertoo ne loppukuluttajalle.

Kuka pystyy asentamaan talteenoton kiinteistöön?
– Osatoimituksissa ja erillishankintaprosesseissa on tärkeä että asentava osapuoli on todella perillä tällaisista järjestelmistä. Asennusohjeiden ja vakiotuotteiden puuttuessa tarvitaan valtavat resurssit ja aikaa saada järjestelmä kuntoon.  Lisäksi siihen tarvitaan usean eri alan osaajia, lämpö-, vesi-, kaukolämpö-, kylmätekniikka-, ilmanvaihto-, sähkö- ja automaatio-urakoitsijoita. Lisäksi osatoimitukset vaativat suurta ammattitaitoa kun järjestelmä otetaan käyttöön ja viritetään.

– Järjestelmätoimituksessa dokumentaatio, tehdasvalmiit moduulit, tehdastestattu kokonaisuus ja vahva tekninen tuki varmistaa projektin onnistumisen. Urakoitsijoita tarvitaan vähemmän, esimerkiksi erillistä automaatiourakoitsijaa ei tarvita. Riittää että löytyy tarpeeksi kokenut ja ammattitaitoinen yhteistyökumppani joka varmasti osaa kokonaisuuden. Järjestelmätoimitukset etäviritetään ja otetaan käyttöön etäyhteydellä. Tämä säästää huomattavasti resursseja työmaalla ja aikaa hankkeen valmistumisessa.

Miten hanketta kannattaa kilpailuttaa?
– Kun suunnittelijan ja järjestelmätoimittajan kanssa on mitoitettu hankesuunnittelussa ja suunnitteluvaiheessa tarkka järjestelmä on kilpailuttaminen helpompaa. Sitten pyydetään toteuttajilta tarjoukset ja aikatauluehdotukset. Silloin saadaan vertailukelpoisetlaskelmat ja toteutusaikataulu on realistinen. Tämä on siis yksi malli miten hanke onnistuu, näitä malleja voi olla erilaisia ja vaihtelevat myös paikkakunnittain.

Miten tunnistan järjestelmätoimittajan ja osatoimituksen?
– Yleensä järjestelmätoimittajan tunnistaa siitä että ottavat kokonaisuudesta vastuun ja heillä on tarjota loppukuluttajalle joku palvelu mikä varmistaa toimivuuden.

Kumpi on edukkaampi? Osatoimitus ja paikanpäällä tehty ratkaisu vai järjestelmätoimitus?
– Tätä kuulee usein ja jakaa mielipiteitä. Jos laskee kaikki hankkeen kustannukset yhteen hankesuunnittelusta käyttöönottoon ja sen jälkeiseen seurantaan, niin vastaus on että järjestelmätoimitus tulee huomattavasti edullisemmaksi.

Tätä on hyvä verrata esimerkiksi autoihin, yhden auton tai konsepti auton rakentamiseen menee aikaa ja osia joudutaan hankkimaan siihen yhtä autoa varten tai valmistuttamaan koska osia ei välttämättä ole olemassa. Näin ollen suunnittelukustannukset / auto ja muu logistinen kustannus on suuri. Samoin osien haku ja niiden yhteensovittaminen on vaivalloista. Auton sähköosat, suunnittelu ja ohjausjärjestelmän ohjelmointi on myös hyvin työlästä ja kallista. Konseptiautojen valmistumisaikakin on aika laaja käsite, sehän valmistuu kun kaikki ovat tyytyväisiä sen ominaisuuksiin.

Sen takia Henry Ford toi autoihin massaräätälöidyn mallin missä tuotantolinjalla valmistetut autot saatiin kustannustehokkaammiksi ja vakioiduiksi. Nykyisin autoja tuotetaankin isoissa erissä ja kustannukset on saatu pysymään kurissa. Yksittäiskappaleet tai konseptiautot kun maksavat miljoonia ja eivät välttämättä tule milloinkaan käyttöön.

Sama asia koskee myös energiaratkaisuja, paikanpäällä kasatut ja kohdekohtaisesti projektoidut järjestelmät tulevat kalliimmaksi kuin järjestelmätoimituksen mahdollistamat vakioidut toimintatavat ja tuotteet.

Konsepteissa ja räätälöidyissä laitteissa hankintakustannusten laskeminenkin on haastavaa, tästä johtuu alalla vallitseva hintojen erilaisuus. Tuotteet tai laite ei ole koskaan samanlainen. Järjestelmätoimituksen mukana tuleva dokumentointi mahdollistaa tarkat kustannuslaskelmat ja tekijät tottuvat nopeasti hankittaviin lisäosiin ja tarvikkeisiin. Projektit valmistuvat ajoissa ja asiakas pääsee nauttimaan investointinsa hyödyistä sovitussa aikataulussa.

Järjestelmätoimitus on siis helpompi suunnitella, laskea, asentaa, ottaa käyttöön ja seuranta on tehty helpommaksi. Sen takia kokonaisjärjestelmä on aina huomattavasti edullisempi ratkaisu. Tämän voi todentaa helposti jos vertaillaan esimerkiksi asennusaikoja tai suunnitteluaikoja. Järjestelmätoteutuksessa näissä vaiheissa voitetaan jopa yli puolet ajasta. Etähallinnan kohdekohtaisen ohjelmointityön osuus olisi myös huomattava, mikäli se tehtäisiin kohdekohtaisesti tulisi se maksamaan huomattavasti enemmän kuin aina samanlainen ja modulaarinen järjestelmä.

Voiko energiahankkeita kilpailuttaa samalla tavalla kuin esim. linjasaneeraushanketta?
– Energiahankkeet ovat teknisesti haastavampia ja niissä on usean eri alan laitteita yhdessä. Siispä perinteiset kilpailuttamistavat eivät toimi. Yleensä LVISK-urakat kilpailutetaan suunnittelumateriaalin perusteella ja sitten valitaan halvin tekijä siihen. Energiansäästöhankkeissa halvinkin ehkä säästää, mutta kuinka paljon ja mitkä ovat laitteen elinkaarikustannukset?

Luotettavan energiansäästöhankkeen määrityksiä ei ole vielä olemassa, joten varmin tapa on valita järjestelmätoimittaja jo hankesuunnitteluvaiheessa ja sitten pyytää hinta kokonaisuudesta yhdessä suunnittelijan kanssa. Valinta pitäisi perustua silloin ammattitaitoon ja urakoitsijoiden valmiuksiin hoitaa
teknisesti haastava hanke. Näin varmistetaan paras mahdollinen tuki asiakkaalle ja elinkaarikustannukset pysyvät kurissa.

  • Jussi Sjöström, kirjoittaja työskentelee HögforsGST Oy:ssä asiantuntijana lämmön talteenottoprojektien suunnittelussa ja toteutuksessa.